torstai 16. joulukuuta 2010

4 päivää

Huomenna on viimeinen päivä Laventelissa. En vielä aivan käsitä sitä, mutta huomenna viimeistään se iskee tajuntaan. Huomenna on Laventelin pikkujoulut, ja kilistellään siinä sivussa myös minun viimeiselle harjoittelupäivälle. Me lämmitetään toimistolla vähän punaviiniä, ja näille “glögikutsuille” on kutsuttu myös muita ihmisiä viereisistä toimistoista. Illalla mennään Laventelin porukalla ihanasti syömään.

Pariisista lähden ensi maanantai-iltana, eli olen täällä yhteensä vielä neljä päivää. Kerkeän sopivasti selviytyä pikkujouluista ja tehdä vielä viime hetken ostokset. Toisaalta odotan jo kotiinpaluuta. Minua odottaa Suomessa ihana poikaystävä ja ihana kisu. En muuten voinut arvata miten valtava ikävä voi tulla kissaa. Eikä sille voi selittää miksi olen pois. Mutta kohta pääsen pussailemaan ja halailemaan sitäkin, ihanaa.

Täällä ollessani olen huomannut miten tärkeitä ovat ystävät sekä muut läheiset. Hyvin tärkeäksi on osoittautunut myös raikas ilma. Nyt tähän aikaan vuodesta ei ole aivan niin pölyistä, mutta alussa oli kyllä totuttelemista, vaikken edes kärsi pölyallergiasta. Nenäni turposi kaksinkertaiseksi, kun se yritti suodattaa ilmaa muista hiukkasista. Nyt se on jo aivan normaaleissa mittasuhteissa, onneksi.

Pariisista jää kyllä hyvin ihania muistoja, niin kaupungista kuin työkavereistakin. Tämä on ollut  kokonaisuutena todella mahtava kokemus, ja suosittelen ulkomaille lähtöä kaikille. Poikaystävät kyllä odottaa.

Nähdään tiistaina MT09K!!

torstai 2. joulukuuta 2010

Päiväretkiä

Yhtenä tarkoituksena tulla työharjoitteluun minulle uutteen kaupunkiin, oli päästä tutustumaan uusiin nähtävyyksiin sekä kulttuuriin. Ja mielestäni olen onnistunut siinä ihan hyvin. Olen käynyt monilla nähtävyyksillä ja museoilla, käynyt kabareessa ja Seinen risteilyllä. Olen kävellyt kaupungilla aivan hulluja määriä. Mutta siltikään en voi sanoa, että tämä kaupunki olisi minulle täysin tuttu. Koko ajan tulee eteen uusia asioita ja uusia katuja. Ja se tässä kaupungissa onkin mielenkiintoista. Kaupungin ilme muuttuu usein, ja koko ajan jossakin tapahtuu. Tänne voin palata uudestaan muutaman vuoden päästä, ja tiedän, että kaupungilla on silloin taas jotakin aivan uutta tarjottavaa.

Silti vaikka Pariisissakin olisi vielä näkemistä, olen halunnut käydä tutustumassa myös muihin Ranskan kaupunkeihin. Se on ollut kannattavaa, sillä suurimmassa osassa Ranskaa on aivan erilaista. Vierailut muissa kaupungeissa ovat antaneet laajemman kuvan Ranskasta sekä myös ranskalaisista. Harjoitteluni aikana olen käynyt Reimsissä, Troyesissa, Le Havressa ja Honfleurissa. Le Havrea lukuun ottamatta vierailemani kaupungit ovat olleen todella tunnelmallisia ja söpöjä pikkukaupunkeja. Tai ei ne nyt oikeastaan Helsinkiä kovinkaan paljon pienempiä ole, mutta Pariisin jälkeen kyllä. (Mitenköhän kauan kestää totuttautuminen Klaukkala Cityyn..? Kysynpähän vaan.) Nämä kaupungit eivät ole kovinkaan kaukana Pariisista, maksimissaan kahden tunnin junamatkan päässä, joten tein ihan vaan päiväretkiä. Matkustin aamujunalla ja tulin illaksi kotiin. Jos olisin saanut enemmän rahaa säästöön, olisin varmasti käynyt vielä useammassakin kohtessa. Ja onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.. Mutta, jääpähän sitten ensi kerraksi jotakin. Ranska on matkailullisesti todella kiinnostava ja monipuolinen maa, johon palaan varmasti uudestaan.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Työtehtävät

Nyt on mennyt jo yli puolet harjoittelusta. Viihdyn edelleenkin harjoittelupaikassani hyvin. Työtehtävät eivät ole tosin kovinkaan paljon alkuajoista muuttuneet, mutta nyt tässä vaiheessa hahmottaa ja tajuaa kokonaisuuden paremmin. Nyt on myös helpompi tehdä hommia. 

Työtehtäviini kuuluu pääosin erilaiset ryhmävarausta koskevat valmistelutehtävät. Niitä ovat esimerkiksi ravintoloiden, hotelleiden sekä museoiden kuvausten tekeminen suomeksi (tai englanniksi). Lisäksi käännän menuja sekä kirjoittelen vouchereita ja checkejä. Ja kyllä, täällä Ranskassa käytetään edelleen checkejä! Tilisiirto olisi kyllä kätevämpi vaihtoehto, mutten tiedä miksei sitä täällä käytetä. Pitäisikin muuten kysäistä joltakin.. Lisäksi varailen ja peruutan aika paljon hotelleja, ja teen tarjouksia. Sitten ovat  nämä yleiset toimistotyöt, kuten sähköpostiin vastaaminen, ja tietenkin imurointi ja tiskaaminen mukaan lukien.

Työ on pääosin toimistotyötä, mutta olen saanut hommia myös toimiston ulkopuolelle. Olen tehnyt pikkukeikkoja kaupungilla, kuten esimerkiksi vienyt shampanjaa asiakkaille hotelliin, tai checkejä suoraan johonkin ravintolaan. Olen ollut myös oppaan kanssa ryhmää vastassa CDG kentällä, sekä saattanut ryhmäläisiä bussiin tai toiselle puolelle kaupunkia. Ne on kivoja keikkoja, sillä niissä pääsee kasvotusten ihmisten kanssa. Se on kiva, sillä toimisto ei ole avoin asiakkaille, siellä ollaan vaan me neljä.

Ja niistä lakoista vielä sen verran, että se lakko josta luvattiin kaikkein isointa, ei vaikuttanut tekemisiini tälläkään kertaa millään tavalla. Eikä junatkaan lakkoilleet kuukautta niin kuin etukäteen varoteltiin. Nyt viikonloppuna täällä kävi ystäväni, ja yllätys yllätys, sille ajalle luvattiin lakko. Oli Air France:en lakko, ja joku muukin oli taas tyytymätön johonkin. Mutta sekään ei vaikuttanut meihin mitenkään; metrot ja bussit kulki ja palvelut pelas. Mitään ei näkynyt katukuvassa, josta  ystäväni ole ehkä vähän "yllättynytkin". Uutiset antaa ymmärtää vähän eri juttuja. Mutta parempi näin päin!

maanantai 11. lokakuuta 2010

Kaikki hyvin

Ranska tunnetaan lakkoilijoiden luvattuna maana. Täällä saa lakkoilla vapaammin, sillä siihen ei ole samanlaisia sääntöjä kuin Suomessa. Täällä ollessani Pariisissa on ollut kaksi yleislakkoa, jotka kummatkin koski eläkeiän korottamista. Monet ranskalaiset eivät ole siihen tyytyväisiä. Aiheesta on ollut uutisia Suomessakin, ja tutut ovat minulta kyselleet miten täällä pärjää. Nämä lakot eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet minuun oikeastaan millään tavalla. En olisi edes huomannut ellei suomesta olisi soitettu. Täällä ainakin yleinen liikenne kulki lähes normaalisti, tai ainakin minun käyttämäni metro. En ole myöhästynyt mistään enkä ole juotunut peruuttamaan mitään menoja. Tai sitten olen vaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja välttänyt tämän kaiken. Nyt tänne on tulossa taas uusi lakko, jonka arvellaan olevan isoin näistä kahdesta. Jossakin uutisissa jopa luki, että junaliikenne pysähtyisi loppukuukaudeksi.. Mutta se jää nähtäväksi mitä tapahtuu, medialla on yleensä tapana vähän suurennella.

Myös terrorismi aihe on saanut minun puhelinlangat laulamaan. Kuten monissa muissakin Euroopan maissa, niin myös Ranskassa on tällä hetkellä ”terrorismi uhka”. Sitäkään ei kyllä täällä mitenkään erityisemmin huomaa. Turistinähtävyyksillä on joitakin sotilaita kulkemassa rynnäkkökiväärien kanssa, mutta muuten kaikki on aivan normaalisti. Eiffel torni kylläkin evakuoitiin yhtenä päivänä pommiuhan takia, mutta se oli onneksi väärä hälytys. Minun luona on käynyt sen jälkeen kaksi kertaa vieraita, eikä se ole vaikuttanut meidän kaupunkikierroksiin. Eikä kyllä monen muunkaan turistin, sillä nähtävyyksillä pörrää edelleen ihmisiä todella paljon.

Mutta täällä on siis toistaiseksi kaikki kunnossa. Ainoa asia mikä minua nyt tällä ”risoo” on tänne minun asuntoon kiipeäminen. Koti on kahdeksannessa kerroksessa, eikä siihen pääse muuten kuin vaan pieniä kierreportaita pitkin. Se on kyllä hyvää liikuntaa, mutta välillä hissikin olisi ihan kiva.. 

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Salut!

Aika on kulunut täällä todella nopeasti. Nyt on mennyt lähes kuukausi huomaamatta! Toisaalta täällä on ollutkin paljon uutta ja mielenkiintoista, joten päivät menee vauhdikkaasti.

En ole käynyt Pariisissa, enkä ylipäänsä Ranskassa koskaan aikaisemmin. Tulo hieman jännitti, varsinkin kielen puolesta, sillä en puhu ranskaa paljoakaan. Aloitin kielen alkeet koulussa tänä keväänä. Olen pärjännyt täällä kuitenkin hyvin. Yritän aina puhua sitä mitä osaan, ja olen tullut ymmärretyksi. Mitään hankalia tilanteita ei ole vielä kielimuurin takia tullut. Ja nykyisin monet ranskalaiset yrittää kääntää puheen englanniksi, vaikken itse koskaan sillä aloitakaan. Täällä Pariisin alueella  englanniksi puhumista ei katsota enää niin pahalla. Tai niin minusta ainakin nyt tuntuu.

Asun täällä pienessä yksiössä. Asunto ei ole kaikkein tilavammasta päästä (13m2), mutta se kuitenkin sisältää suurin piirtein kaiken mitä nyt  4 kuukauden aikana tarvitsee. Sain tietää tästä asunnosta edellisen harjoittelijan kautta. Koti sijaitsee alueella 17, ja se on alueena todella kiva. Se on vähän kauempana keskustasta, mutta täällä Pariisissa sillä ei ole niinkään väliä, sillä yleiset kulkevat hyvin. Jos haluaa varmasti siistin alueen, kannattaa etsiä etelä- ja lounas- Pariisista. Itä- ja pohjois- Pariisi ovat hieman “nuhruisempia“.  (Pariisilla tarkoitan nyt siis vaan sitä aluetta jossa kulkevat metrot). Ja asuin ensimmäiset kahdeksan yötä hotellissa, joka sijaitsi arrondisementsien ulkopuolella Levallois: ssa. Vaikka se on vielä vähän kauempana keskustaa, oli alue todella rauhallinen ja siisti.

En ole varmaankaan koskaan aikaisemmin kävellyt niin paljon tämmöisessä ajassa kuin nyt.  Askelmittari olisi ollut ihan hyvä. Olen täällä ollessa käynyt katsomassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet, ja vähän vähemmänkin tärkeät siinä samassa. Jo pelkästään kadulla kävely on kivaa, sillä täällä on kaunis arkkitehtuuri.

Niin ja se työharjoittelu. Sekin on jo alkanut. Olen harjoittelemassa toimistossa, joka hoitaa ryhmämatkoja suomalaisille asiakkaille. Olenkin nyt saanut erilaisia ryhmävarauksiin koskevia tehtäviä. Töissä olen viihtynyt  hyvin. Työkavereina minulla on kolme suomalaista, jotka ovat asuneet ranskassa jo useita vuosia.